perjantai 24. elokuuta 2012

Ilmiö: Mestaruuskrapula

Mestaruuskrapula on käsite, joka on varmasti tuttu urheilua seuraaville. Sana tulee ilmi varsinkin syksyisin, kun lehdissä pohjustetaan ja arvioidaan hallitsevan mestarin seuraavan kauden sijoitusta tai mestarin rämpiessä alkukauden otteluissa. Usein rämpiminen jatkuu koko kaudenkin ajan, ja hallitsevat mestarit alittavat kaikki odotukset.

Mestaruuskrapula käsitetään ilmiönä yleensä jonkinlaisena henkisenä jarruna tai motivaatiovajeena suuren saavutuksen jälkeen. Joko vatsa on täynnä tai takki tyhjä rankan kevään jälkeen.



Kauden 2011-12 mestari: LA Kings.
Onko mestaruus oletuksena seuraavan kauden suoritusta heikentävä tekijä?


Onko tällainen "mestaruuskrapula" sitten todellinen ilmiö? Sellainen, jota ei voi selittää muilla asioilla, kuten:

Avainpelaajien kato
NHL:ssä mestaruusjoukkueet ovat varsinkin palkkakaton aikana kärsineet kesän aikana tuntuvia menetyksiä. Esimerkiksi kevään 2010 mestari Chicago menetti kentällisen tärkeitä pelaajiaan vapaina agentteina muihin seuroihin: esimerkiksi Versteeg, Hjalmarsson, Niemi ja Ladd lähtivät parempien sopimusten perässä, eikä Blackhawks yksinkertaisesti pystynyt pitämään mestaruusjoukkuettaan kasassa. Tuloksena Hawks keräsi runkosarjassa 15 pistettä vähemmän kuin edelliskaudella ja putosi ensimmäisellä kierroksella Canucksia vastaan, joka jatkoi tietään aina finaaleihin asti.

Mestaruuden vaatima ylisuorittaminen
Yksi näkemys on, että mestaruuksien ja runkosarjojen voittaminen vaatii tasaisissa ammattilaissarjoissa enemmän tai vähemmän ylisuorittamista, ja siksi mestaruuden uusiminen on harvinaista ja vaikeaa. Monet seuraavalla kaudella otettaan menettäneistä Stanley Cup -mestareista ja -finalisteista ovat olleet yllättäjäjoukkueita, jotka on nähty ylisuorittajina.

Pitkä edelliskausi ja lyhyt harjoitusjakso
Josko mestaruuskrapula ei olisikaan tulosta hyvänolontunteesta tai henkisestä uupumisesta, vaan fyysisestä uupumuksesta, joka kohtaa lyhyen levon ja harjoituskauden saaneen joukkueen mestaruuden jälkeisellä kaudella?

Ikärakenne
Oletetaan, että mestaruuden voittaa keskimäärin joukkue, jonka pelaajat ovat kehityskulullaan uransa huipulla. Tällöin on luontevaa olettaa, että se ei välttämättä jatkossa pysty samanlaisiin saavutuksiin, kun joukkueen kehitys taipuu laskuun.

Mukautuminen
Edelliskauden mestarijoukkue on aina vastus, jota vastaan muut joukkueet pelaavat hieman tarkemmin kuin sattumanvaraista vastustajaa. Pelitapa ja pelaajat on opiskeltu tarkkaan, moni vastustajajoukkueen pelaaja on kenties katsonut playoffien ratkaisupelejä kotonaan. Stanley Cup -voittajajoukkue on usein suunnannäyttäjä, jonka mukaan muut joukkueet muokkaavat pelitapaansa - sekä matkien että heikkouksia etsien.

Kuinka paljon nämä tekijät sitten vaikuttavatkaan, näyttää siltä, että edelliskauden mestarit ja finalistit eivät selviydy seuraavan kauden runkosarjasta yleisesti ottaen yhtä hyvin kuin mestaruutta edeltäneestä.

Seuraavassa taulukossa on listattu mestareiden pistemäärien muutoksia finaalikaudesta seuraavaan kauteen:


Vuosi (n) Mestari P (n) P (n+1) Erotus
2011 Boston 103 102 -1
2010 Chicago 112 97 -15
2009 Pittsburgh 99 101 2
2008 Detroit 115 112 -3
2007 Anaheim 110 102 -8
2006 Carolina 112 88 -24
Työsulku
2004 Tampa Bay 106 82 -24
2003 New Jersey 108 100 -8
2002 Detroit 116 110 -6
2001 Colorado 118 99 -19
2000 New Jersey 103 111 8
1999 Dallas 114 102 -12
1998 Detroit 103 93 -10
1997 Detroit 94 103 9
1996 Colorado 104 107 3
1995 New Jersey 89 86 -3








-10 pistettä tai enemmän





*Muutettu 2006->2004: muunnettu keskimäärin 2,24 jaettua pistettä/peli 2 pisteeseen
*Muutettu 48 pelin malli vastaamaan 82 pelin kautta





Keskimääräinen pistemuutos/vuosi 2006-: -8 pistettä

Keskimääräinen pistemuutos/vuosi 1995-2006: -6 pistettä

Selvästi taulukon perusteella vaikuttaisi siltä, että Staney Cup -voittajat syystä tai toisesta pärjäävät mestaruutta seuraavan kauden runkosarjassa huonommin kuin mestaruutta edeltäneessä. SC-voittajien runkosarjapisteiden keskiarvo on 108, ja laskua on tullut seuraavana vuonna noin 8 pistettä, mikä vastaa n. 3 sijan pudotusta konferenssissa.

Jotta kuitenkin pääsisimme "mestaruuskrapula"-ilmiön ytimeen, pitäisi entisiä Stanley Cup -voittajia arvioida
  • mestaruuskautta edeltävien asetelmien perusteella,
  • mestaruuskauden aikana tapahtuneiden asioiden (loukkaantumiset, hankinnat ym.) perusteella,
  • mestaruutta seuraavan kesän hankintojen ja menetysten sekä
  • seuraavan kauden aikaisten tapahtumien perusteella
Jos mainitsemani tekijät (erityisesti materiaali) eivät selitä hallitsevien mestarijoukkueiden huonompia suorituksia seuraavalla kaudella, voidaan mestaruuskrapula julistaa tekijäksi joka pitää mainita kautta edeltävissä arvioissa.

Tämä "krapula" voisi mahdollisesti vaikuttaa enemmän tiettyyn aikaan kaudesta, esimerkiksi alkukaudesta jolloin mestaruus on tuoreena muistissa (motivaatio, "vatsa täynnä") tai vaikkapa loppukaudesta (lyhyempi harjoituskausi ja lepo). Voisi kuitenkin kuvitella, että NHL:n pitkähkön kesäloman aikana urheilija pystyisi palautumaan hyvin, vaikka olisi pelannut pitkälle playoffeissa ja lataamaan akkunsa ja motivoitumaan seuraavaan kauteen.

Vielä jää arvoitukseksi, vaikuttaako henkinen "mestaruuskrapula" joukkueen suorituksiin seuraavalla kaudella. Mestarijoukkuetta heikentäviä mahdollisia tekijöitä on lukuisia, ja ne on arvioitava jokaisen entisen mestarin kohdalla erikseen. Jos kausiennustetta tehtäessä mestarijoukkuetta arvioitaessa lätkäistäisiin edelliskauden pistemäärään lukema -8 tai konferenssisijoitukseen -3, mentäisiin yleensä enemmän tai vähemmän metsään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti