NHL:n nykyinen työehtosopimus katkolla

COUNTDOWN WEBSITE

NHL:n nykyinen työehtosopimus erääntyy muutamien päivien kuluttua. Vaikka neuvotteluissa on edettykin, alkaa pahasti näyttää siltä, että NHL suljetaan joksikin aikaa ja kauden alku viivästyy. NHL-kauden alkamisajankohdan epävarmuus on laskenut bloginkirjoittamisen ajankohtaisuutta, ja olenkin ottanut sivuprojektikseni SM-liigan. Kaikki joukkuearviot ja muita vedonlyöntiin liittyviä blogikirjoituksia on kuitenkin tulossa ennen kauden alkua. Kauden alkamisen ajankohta on kuitenkin vielä epäselvä. Sitä ennen (ja muutenkin) suosittelen tutustumaan SM-liigablogiini.

15. syyskuuta olemme varmasti viisaampia CBA:n ja kauden alkamisen ajankohdasta. Omistajat ovat uhanneet sulkea liigan, mikäli uutta sopimusta ei saada aikaan ennen 15. syyskuuta. Tämä alkaa näyttää erittäin todennäköiseltä. Alle 10 kertoimella en missään nimessä pelaisi sitä, että NHL-kausi alkaa ajallaan...

Tulen edelleen päivittämään tätäkin blogia, mutta tavoitteenani ei ole enää saada joukkuearvioita kasaan ennen lokakuuta.

Buffalo Sabres - Kenestä ykkössentteri?

Viime kausi

Buffalo oli aktiivinen vapaiden agenttien markkinoilla ennen kautta 2011-12. Sabres rustasi sopimukset Christian Ehrhoffille, Robyn Regehrille ja Ville Leinolle. Sabres päätyi floppaamaan rumasti: playoff-paikka jäi 3 pisteen päähän, kun edelliskaudella 2010-11 Buffalo meni jatkopeleihin konferenssin seitsemäntenä. All-Star-tauon jälkeen Buffalo oli yksi NHL:n parhaista joukkueista: 33 viimeisessä pelissä joukkueen rekordi oli 19-8-6 (voitot, suorat häviöt, jatkoaika-/rankkarihäviöt). Sabresin pelin loksahtaminen kohdilleen toisella puoliskolla lupaa hyvää ensi kautta ajatellen. 39 voitolla ja maalierolla -12 Sabresin voisi laittaa luokkaan C-, joukkue joka voittaa ja häviää suurinpiirtein yhtä paljon otteluita.

Tulleet

Steve Ott, Adam Pardy, Kevin Porter, John Scott

Lähteneet

Derek Roy, Brad Boyes

Kokoonpano osa-alueittain

Buffalon hyökkäyksestä löytyy potentiaaliasta tulivoimaa, mutta myös epävarmuutta. Supertähteä ei löydy, mutta Jason Pominville (73 pistettä viime kaudella), Thomas Vanek (61 p.) ja Drew Stafford (50 p.) ovat todistaneet pystyvänsä takomaan hyvin pisteitä NHL-tasolla. Erityisesti hyvin sujuneella loppukaudella useampi Sabresin hyökkääjistä pääsi pisteiden makuun. Edellämainittujen lisäksi suuren osan kaudesta missannut lupaava Tyler Ennis pääsi melkein piste/peli-tahtiin All-Star-tauon jälkeen (33 pelissä 12+17=29). Toissa kesän hankinta, sentterinäkin kokeiltu Ville Leino floppasi pahasti tehden vain 25 pistettä 71 pelissä. Floppiriski oli suuri, sillä Leino ei ollut pelannut kuin yhden kokonaisen runkosarjakauden hyvällä tasolla ennen rahakasta sopimusta. Lisäksi Leino on pelaaja, jonka pelityyliä voisi kuvailla epäsuoraviivaiseksi jopa eurooppalaiseen kaukaloon. Leinon pelityyli vaatii ketjukaverit, jotka pysyvät Leinon aivoitusten perässä. Yksi mielenkiintoinen nimi hyökkäyksessä on Marcus Foligno, joka nostettiin loppukaudella OHL:stä. Foligno onnistui roolissaan heti: 14 ottelussa syntyi tehot 6+7. Jää nähtäväksi pystyykö 21-vuotias pelaamaan hyvällä tasolla pidempäänkin. Sentterien tontilla Sabresilla on paljon epävarmuutta: todellista ykkössentteriä ei ole. Ykkössentterin tontilla mahdollisuuden saanee Vancouverista viime kaudella hankittu Cody Hodgson. Kakkossentterinä aloittanee Tyler Ennis, jolta Buffalossa odotetaan lopullista läpimurtoa. Kolmossentterin tontille Sabres hankki treidaamalla Steve Ottin Dallasista, vaihdossa meni pitkään joukkuetta palvellut Derek Roy. Ott tuo Sabresin kokoonpanoon sen kaipaamaa kovuutta ja ilkeyttä. Kesän draft-tilaisuudessa Sabres varasi ensimmäisen kierroksen 12. vuorolla kookkaan ja taitavan Mikhail Grigorenkon, joka oli useissa draftiennakoissa arvioitu kärkiviisikkoon. Grigorenko saanee mahdollisuuden murtautua Sabresin kokoonpanoon, mutta edelliskaudella junioreissa pelannut venäläinen ei ole välttämättä vielä ensi kaudella valmis vakirooliin NHL:ssä.

Sabres lämmittelemässä ennen 2011-12 kauden avausmatsia Helsingissä. Yksi selittävä tekijä Sabresin huonoon kauteen oli se, että joukkueen tärkein puolustaja Tyler Myers oli sivussa 27 pelistä. Myers on kookas ja juonikas nuori puolustaja, joka erottuu yleensä edukseen kentällä ollessaan. Niissä 55 pelissä, joissa Myers pelasi Sabres keräsi 30 voittoa (55%). Ilman Myersia pelatuista 27 pelistä Sabres voitti vain 9 (33%). Pakisto on kokonaisuudessaan liikkuva ja kiekollisesti taitava: Christian Ehrhoff, Jordan Leopold ja Andrei Sekera ovat kaikki puolustajia, jotka eivät jäädy kiekon napsahtaessa lapaan. Alexander Sulzer esiintyi pirteästi 15 ottelussa pelaten hyvää peruspeliä. Robyn Regehr edustaa hieman kädettömämpää stay-at-home-osastoa. Sabresiltä löytyy hyvin myös korvaajia pelaavan kuusikon takaa.

Maalivahteihin Sabres ei kaadu. Ryan Miller on edelleen yksi NHL:n parhaista maalivahdeista. Ketterä Jhonas Enroth on pätevä kakkosmaalivahti.

Mahdollinen pelaava kokoonpano:

Vanek – Hodgson – Pominville

Foligno – Ennis – Stafford

Gerbe – Ott – Leino

Kaleta – McCormick – Tropp (Grigorenko)

Regehr – Myers

Ehrhoff – Sulzer

Leopold – Sekera

Miller

Enroth

Yhteenveto

Sabresin kausi 2011-12 oli enemmän tai vähemmän sekava. Hyökkääjistössä pelaajille ei meinannut löytyä sopivia roolia ja ketjuja, puolustuksessa oli loukkaantumisia ja suuret hankinnat kauden alla sekoittivat pakkaa. Suurista hankinnoista Leino floppasi pahasti, ja onkin mielenkiintoista nähdä löytyykö Leinolle sopivaa roolia ja sitä kautta onnistumisia. Sabresin maalivahtiosasto ja pakisto on kunnossa. Hyökkäyksessä on paljon talenttia, mutta sentteriosasto sisältää suuria kysymysmerkkejä. Nuorten Hodgsonin ja Ennisin onnistumiset olisivat tuikitärkeitä Sabresille. Sabresin materiaali on mielestäni playoff-joukkueen tasoinen ja edelliskauden loppupuolen hyvät otteet antavat toivoa Sabres-faneille. Koska joukkueeseen ei tehty isoja muutoksia kesällä, voi Sabres jatkaa siitä mihin loppukaudella 2011-12 jäi.

Avainpelaajat:

Miller, Myers, Pominville

Muuta:

Nuorten ja kokemattomien senttereiden Hodgsonin ja Ennisin otteita on syytä seurata tarkkaan. Mikäli onnistumisia ei ala tulla, voi heikko itseluottamus vaikuttaa merkittävästi koko joukkueen menestykseen. Luokitus: D++ Joukkue, joka häviää jonkin verran enemmän otteluita kuin voittaa. Muita kausiarvioita: NHL.com NHL Numbers

---

Päivitys 18.1. klo 17.40: Verrattuani luokitusta muihin joukkueisiin, on se alkanut näyttää aivan liian hyvältä. Muutetaan C+ -> D++

Winnipeg Jets - turbiinit löytyy, entä jarrut?

Viime kausi

Uuden Winnipeg Jetsin historian ensimmäinen kausi meni mukiinmenevästi. Kukaan ei odottanut Atlantasta muuttaneen joukkueen pystyvän kummoisiinkaan suorituksiin, mutta alkukaudesta joukkue keikkui pitkään jopa playoff-viivan yläpuolella. Joukkue pelasi loistavasti kotonaan, häviten vain 13 kertaa kotonaan. Jetsin suurimmat ongelmat olivat omassa päädyssä: Jets päästi liigan 5. eniten maaleja. Lopulta joukkue jäi selkeästi ulos playoffeista, mutta pystyi kuitenkin parantamaan kuitenkin edelliskaudesta yhden pykälän verran. 37 voitolla joukkue voidaan luokitella luokkaan D: ”jonkin verran enemmän tappioita kuin voittoja”.

MTS Centren yleisö: Jetsin ei-niin-salainen ase. Kuva: Wikipedia Commons

Tulleet

Joukkueen GM Cheveldayoff vahvisti joukkueen hyökkäystä hankkimalla Olli Jokisen vapaana agenttina ja Alexei Ponikarovskyn treidin kautta. Joukkueen kakkosmaalivahdiksi hankittiin edelleen jopa potentiaalinen ykkösmaalivahti Al Montoya.

Lähteneet

Jets ei menettänyt juuri mitään, mitä se tulisi erityisesti kaipaamaan. Chris Mason vaihdettiin pois, rivimies Tanner Glass lähti vapaana agenttina Pittsburghiin.

Kokoonpano osa-alueittain

Jets vahvistui hyökkäyspäästään jonkin verran Jokisen ja Ponikarovskyn myötä. Hankinnat antavat Jetsille kolme tasapainoista hyökkäysketjua, josta löytyy paljon mahdollisia ketjukombinaatioita. Hyökkäyksestä löytyy lupaavia nuoria höystettynä kokeneemmilla pelaajilla. Evander Kane on joukkueen tulevaisuuden supertähti. Blake Wheelerin uran paras kausi 64 pisteellään on lupauksia herättävä. All-Star tauon jälkeen tehoja syntyi yhtä vajaa piste/peli ja hyvä loppukausi ennakoi joskus tulevaa läpimurtokautta. On mahdollista, että parasta Wheeleriä ei ole vielä nähty, ottaen huomioon että hyökkääjä täyttää kohta vasta 26 ja raamikkammat pelaajat kehittyvät yleensä jonkin verran muita hitaammin. Kaksi vuotta sitten koko draftin kahdeksantena varatun Alex Burmistrovin odotetaan ottavan askelen eteenpäin urallaan – taidoista tämän ei pitäisi olla kiinni. Olli Jokinen, ennen Torontossa pelannut trio (Wellwood, Ponikarovsky, Antropov) ja Andrew Ladd muodostavat hyökkäyksen kokeneemman osaston. Pienen kysymysmerkin tuo kunnollisen shutdown-trion puuttuminen. Vastustajat saattavat olla kuitenkin liemessä Jetsiä vastaan, kun joukkueella on heittää kolme vaarallista hyökkäysketjua jäälle.

Jetsin puolustuksesta löytyy tukuttain kiekollista osaamista. Enström ja Byfuglien ovat tärkeitä hyökkäyksien rakentelussa ja ylivoimalla. Bogosian tekee paljon oikeita ratkaisuja koko jään alueelle ja hänestä saattaa kasvaa joukkueen ykköspuolustaja tulevina vuosina, ehkä jo ensi kaudella. Kokeneen Hainseynkin vahvemmat puolet ovat hyökkäyspäässä ja kiekollisessa pelissä. Kolmosparin Mark Stuart ja Paul Postma edustavat jykeviä peruspakkeja.

Ondrej Pavelecin tilastot viime kaudelta eivät olleet kovin mairittelevia. Torjuntaprosentti oli ykkösmaalivahtien huonoimpia ja päästettyjen maalien keskiarvo lähenteli kolmea per peli. Yleisen mielipiteen mukaan tämä ei kerro koko totuutta maalivahdista, vaan huonot tilastot olivat pitkälti joukkueen heikon puolustuksen syytä. Al Montoya on entinen Rangersin ykköskierroksen varaus, joka ei ole maalivahdiksi edelleenkään iällä pilattu. Jos Montoya saa lisää tasaisuutta otteisiinsa, hän voi haastaa Pavelecin taistelussa ykkösmaalivahdin paikasta.

Evander Kane teki 30 maalia viime kaudella, mutta tulevaisuudelta odotetaan vielä enemmän. Kuva: Wikipedia Commons

Mahdollinen pelaava kokoonpano:

Ladd – Little – Wheeler

Kane – Jokinen – Wellwood

Ponikarovsky – Antropov – Burmistrov

Cormier – Slater – Thorburn

Enström – Byfuglien

Hainsey – Bogosian

Stuart – Postma

Pavelec

Montoya

Yhteenveto

Tulevalla kaudella Jets on joukkue, jota vastustajien ei tule aliarvioida. Kiekollista taitoa löytyy leveältä rintamalta. Nuoria lupauksia on nousemassa useammalta pelipaikalta. Hyökkäyksestä löytyy kokoa ja taitoa monesta kentästä. Kysymyksiä herättää kuitenkin puolustus: miten vastustajia estetään pääsemästä paremmille tekopaikoille? Kesän aikana tapahtuneet siirrot eivät vastanneet tähän tarpeeseen. Joukkueessa on kuitenkin useita nousevia pelaajia ja joukkue vahvistui kesän aikana, joten pientä kehitystä on odotettavissa. Enemmän tai vähemmän vuotavan puolustuksen takia joukkuetta on vaikea nähdä voitollisena vielä ensi kaudella.

Avainpelaajat: Enström, Pavelec, Ladd, Kane, Byfuglien

Muuta:

Jets otettiin vastaan Winnipegissä odotetun intohimoisesti. Joukkueelle voi laskea hieman keskimääräistä isomman kotiedun tiivistunnelmaisessa MTS Centerissä. Luokitus: D++ Alempi keskikasti, häviää hieman enemmän otteluita kuin voittaa Muita kausiarvioita: NHL.com NHL Numbers

Anaheim Ducks - NHL:n Jekyll ja Hyde

Viime kausi

Edellinen kausi oli tunnetusti Ducksille umpisurkea. Varsinkin alkukausi meni pahasti alakanttiin ja Ducks löysi itsensä nopeasti läntisen konferenssin pohjalta. Ducks erotti valmentajansa Randy Carlylen marraskuun loppupuolella ja otti tilalle pari päivää aiemmin Capitalsista pois potkitun Bruce Boudreaun. Joukkue sai käännettyä kurssiaan jonkin verran: 24 ensimmäisestä pelistään joukkue voitti 7 (n.29%), ja lopuista 58 pelistä Boudreaun alaisuudessa tuli 27 voittoa (n.46,5%). Jos joukkue olisi pelannut vastaavalla tahdilla koko kauden, olisi se silti jäänyt ulos playoffeista, mutta vain niukasti. Joukkueen ykkössentteri Ryan Getzlaf pelasi elämänsä surkeimman kauden, tehden tehot 11+46=57 jättämättä peliäkään väliin. Vain kolme vuotta aiemmin Getzlaf onnistui tekemään 91 pistettä. Ainoastaan kerran aiemmin Getzlaf teki vähemmän pisteitä: tulokaskaudellaan, 39 pistettä pelaten 57 pelissä. Saldolla 34-12-36 ja maalierolla -26 joukkueen voisi luokitella joko sarjaan E++ tai D--. Ennen kautta Ducksin olisi voinut lukea jopa keskikastiin (C). Ryan Getzlaf on taidoiltaan ja kooltaan jokaisen scoutin unelma. Aina ei kuitenkaan jaksa (kiinnostaa).

Tulleet

Ducks täydensi joukkuettaan kesän aikana hieman joka osa-alueella: pakistoon tuli uuden heräämisen kokenut Sheldon Souray Dallasista ja luotettava peruspakki Bryan Allen Carolinasta. 3.-4. ketjut saivat täytettä Brad Staubitzin ja Daniel Winnikin muodossa. Viime kaudella maalissa hirmuminuutteja ahkeroineen Hillerin back-upiksi tuli suomalaisia toissa keväänä ilahduttanut ruotsalainen Viktor Fasth.

Lähteneet

Suurin menetys Ducksin kokoonpanoon on Lubomir Visnovsky, joukkueen johtava kiekollinen pakki muutaman viime kauden ajan. Visnovsky treidattiin draftin alla Islandersin 2. kierroksen varausvuoroon. Muut lähteneet ovat Sheldon Brookbank (Blackhawks) ja George Parros (Panthers), jotka päättivät vaihtaa joukkuetta vapaana agenttina.

Kokoonpano osa-alueittain

Ducksin joukkue näyttää paperilla paremmalta kuin miten se on suoriutunut kahdesta edellisestä kaudesta. RGP-ketju (Ryan-Getzlaf-Perry) on ainakin sille päälle sattuessaan liigan vaarallisin hyökkäyskolmikko. Varsinkin joukkueen johtohahmo Ryan Getzlaf näyttää kentällä usein erittäin flegmaattiselta ja asennevammaiselta, ja nimenomaan hänen harteillaan on paljon Ducksin yrittäessä palautua heikosta edelliskaudesta. Ykkösketjun on unohdettava turha kikkailu ja neppailu, ja ajettava suoraviivaisemmin maalille. Yhdeksi Ducksin ongelmista on mestaruusvuoden 2007 jälkeen noussut se, että sillä ei ole ollut tarpeeksi montaa kunnollista hyökkäysketjua. Erityisesti 3.-4. ketjuihin ei ole luotettu, ja varsinkin ykkösketju on pelannut isoja minuutteja. Tätä osa-aluetta joukkueen GM Murray onkin koittanut vahvistaa Winnikin ja Staubitzin muodossa. Kakkoskentässä pelannee ainakin Selänne, mahdollisesti hyökkääjälupausten Nick Bonino ja Kyle Palmieri rinnalla. Kyle Palmierin viime kauden AHL-tilastot ovat lupauksia herättävät: 33 maalia 51 pelissä. Selänne onnistui jälleen edelliskaudella hienosti ja pystyy todennäköisesti yhä tekemään ainakin yli 50 pistettä. Selänteen tutkaparina toimineelle Saku Koivulle on päävalmentaja Bruce Boudraun haastattelun perusteella kaavailtu kolmossentterin roolia. Koivu saattaa kuitenkin tehdä visiittejä Selänteen rinnalle kakkosketjuun jos uudet ketjukombinaatiot eivät lähdekään toimimaan.

Ducksin puolustuksessa ei ole selviä aukkoja, tosin siitä uupuu selvä ykköspakki – ellei Fowler pysty sellaiseen rooliin kasvamaan. Pakistosta löytyy niin kiekollista taitoa (Fowler, Sbisa), ylivoimatykkiä (Souray) kuin luotettavaa peruspuolustajaa (Allen, Lydman). Pakisto on ok-tasoa paperilla, joskin sitä kuvastaa pieni epävarmuus: pystyykö nuoret nousemaan isompiin rooleihin? Miten vaiherikkaan uran kokenut Souray onnistuu uudessa joukkueessa?

Ducksin maalivahtitilanne on selkeä: Jonas Hiller on ansaitusti ja itseoikeutetusti ykkönen. Deslauriers ja Fasth kilpailevat kakkosen paikasta. Fasthin onnistuminen olisi kullanarvoista, sillä Hiller joutui urakoimaan viime kaudella 73 ottelussa. Deslauriersin otteet eivät ole vakuuttaneet vielä ketään. Jonas Hillerin merkitystä Ducksille ei voi kylliksi korostaa.

Yhteenveto

Ducksin huonoihin tuloksiin on saattanut vaikuttaa ikääntyvän joukkueen helmasynti: alisuorittaminen. Ducksille voi kuitenkin odottaa varovaisesti edellistä parempaa kautta. Kommenttien perusteella pelaajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä Boudreau'hon ja ykkös- kakkosketjujen takaa on nousemassa uusi sukupolvi Cam Fowlerin, Kyle Palmierin, Nick Boninon ja Devante Smith-Pellyn muodossa. Visnovskyn treidaaminen Islandersiin osoittaa, että joukkueen johto luottaa Fowlerin nousevan ykköspakiksi. Vielä kun Jonas Hiller pysyy terveenä ja tasollaan voi joukkue yltää parhaimmillaan jopa playoff-paikkaan. Todennäköisimpänä vaihtoehtona pidän, että se Ducks jää kuitenkin vielä rannalle ensi keväänä.

Avainpelaajat

Hiller, Fowler, Perry, Selänne, Getzlaf, Ryan

Muuta

Joukkue on viime kausina ollut ailahteleva, jopa motivaatio-ongelmainen. Olen tavallista alttiimpi tekemään korjauksia luokitukseen alkukauden otteluiden perusteella, sillä Ducks on arvaamaton.

Luokitus: D+

Alempi keskikasti. Häviää jonkin verran enemmän kuin voittaa.

Muita kausiarvioita

NHL.com

NHL Numbers

Detroit Red Wings - Yhden aikakauden loppu

Viime kausi

Kokonaisuudessaan runkosarjaa voisi kuvailla perusvarmaksi suoritukseksi. Playoffeissa Detroit putosi heti ensimmäisellä kierroksella Nashville Predatorsin käsittelyssä. Yksi heikoimmista jaksoista joukkueella oli helmikuun loppupuolelta maaliskuun loppupuolelle: 3 voittoa 8 häviötä. Tuolloin joukkueelle erityisen tärkeät Lidström ja Datsyuk olivat poissa. Tärkeiden Lidströmin ja Datsyukin vammat saattoivat osaltaan selittää Wingsin nopeaa putoamista playoffeissa. Detroit voitaisiin viime kauden perusteella luokitella luokkaan A- 48 voitollaan ja +45 maalierollaan.

Tulleet

Uusina pelaajina Wingsin kokoonpanoon tulevat paluumuuttaja Mikael Samuelsson Floridasta, Sveitsin liigassa loistanut oikea laitahyökkääjä Damien Brunner, Torontossa 42 pelannut maalivahti Jonas Gustavsson sekä kovaa pelaava Jordin Tootoo Nashvillesta.

Gustavssonin signaus oli hämmentävä liike seuran GM:ltä, sillä Gustavsson ei ole merkittävä parannus Joey MacDonaldiin. Gustavssonin uran paras torjuntaprosentti viime kaudelta oli keskinkertainen 90,2%. Samuelsson tuntuu olevan suora paikkaus Holmströmin tilalle ja Brunnerilla kenties yritetään paikata Hudlerin jättämää aukkoa. Tootoo tuo perinteisesti pehmeäksi haukuttuun joukkueeseen kovuutta alempiin ketjuihin.

Nicklas Lidströmin merkitys joukkueelleen oli valtava. Yksi pelaaja ei kuitenkaan tee joukkuetta.

Lähteneet

Joukkue on heikentynyt merkittävästi menetettyään kaksi vuosikymmentä joukkueen ykköspakkina häärineen Lidströmin eläkkeelle. Myös vuosia hyökkäyksen runkoon kuulunut maalineduspelaamisen ekspertti Holmström lopettaa uransa, sekä puolustuksen top4:än kuulunut Stuart siirtyi Sharksiin. Hyökkäyksestä lähti myös pienikokoinen mutta taitava Hudler, joka sai mieleisensä sopimuksen Calgary Flamesistä.

Kokoonpano osa-alueittain

Detroit voi edelleen luottaa veräjänvartijaansa Howardiin, joka nousi viime kaudella liigan maalivahtien eliittiin. Joukkueen kakkosena toimii Torontossa edelliskaudella pelannut Jonas Gustavsson. Roolitus on melko selvä: Gustavsson tuskin pystyy haastamaan Howardia ykkösen paikasta. Todennäköisesti Red Wings tulee käyttämään Gustavssonia Howardin työtaakan keventäjänä.

Ylivoimaisesti isoimman kolhun Red Wings koki takalinjoilleen, kun kapteeni ja seitsemänkertainen Norris-voittaja Nicklas Lidström päätti lopettaa uransa. Siinä sivussa myös Brad Stuart lähti San Jose Sharksiin Detroitin myytyä puolustajan oikeudet Kaliforniaan ennen kuin hänestä tuli vapaa agentti. Se tarkoittaa sitä, että joukkueen pelaava kuusikko on tällä tietoa Niklas Kronwall, Jonathan Ericsson, Ian White, Kyle Quincey, Jakub Kindl ja AHL:sta todennäköisesti nostettava lupaava Brendan Smith. Pakisto on kuitenkin varsinkin aikaisempaan verrattuna melko keskinkertainen. Huhujen mukaan Detroit olisi yrittänyt signata Ryan Suteria, joka kuitenkin lähti Minnesotaan. Nyt markkinoilla ei kuitenkaan ole enää vastaavan kaliiberin puolustajia.

Detroitin hyökkäyskalusto on edelleen yksi liigan tuhoisimmista, ja sitä kuvastaa erinomainen kahden suunnan pelaaminen. Hyökkäyksessä on syvyyttä, mutta myös terävää kärkeä Datsyukin ja Zetterbergin muodossa. Taustatukea antavat ansiokkaasti mm. viime kaudella uudelle tasolle noussut Valtteri Filppula sekä Johan Franzen, Mikael Samuelsson... Alemmista kentistä löytyy vääntöä Helmin, Abdelkaderin ja Clearyn muodossa. Tulokkaat Nyquist, Tatar ja Brunner ovat mahdollisia jokerikortteja jo valmiiksi tehokkaaseen hyökkäyspäähän.

Yhteenveto

Kun joukkue heikentyy yhdellä kaikkien aikojen parhaista puolustajista, sen jättämää aukkoa on mahdoton paikata. Detroitin puolustus näyttää keskinkertaiselta. Sen taso ei merkittävästi parane vaikka Red Wings saisikin riveihinsä yhden ”carlocolaiocovon”. Joukkueelta puuttuu kuitenkin myös syvyyttä pakistosta, ja siksi yhden rosteripelaajan lisäys puolustukseen olisi tärkeä. Kokonaisuudessaan tilanne vaatii tasonnostoa koko pakistolta, ja erityisesti tulevalta ykköspuolustajalta Kronwallilta.

Pakiston huononemisen tähden Wingsin luokitusta on laskettava jonkin verran. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon? Red Wings näyttää edelleen playoff-joukkueelta, mutta ei enää Stanley Cup-kandidaatilta. Joukkue tulee edelleen voittamaan jonkin verran enemmän pelejä kuin mitä häviää rautaisen hyökkäyskalustonsa, maalivahtikaksikkonsa, siedettävän puolustuksen ja loistavan valmennuksen ansiosta. Tämä organisaatio on tottunut menestymään, ja se ei ole sattumaa.

Luokitus: B Hyvä joukkue, voittaa enemmän pelejä kuin häviää Avainpelaajat Datsyuk, Zetterberg, Kronwall, Howard Muuta Puolustus tällä hetkellä haavoittuvainen, joten TOP6-pakiston poissaoloilla poikkeuksellisen iso negatiivinen vaikutus Muita kausiarvioita: NHL.com NHL Numbers

Blogi avattu!

Hei uusi lukija!

Otan tärkeän askeleen eteenpäin blogiprojektissani ja julkaisen sen tänään, 24. elokuuta 2012! Tämän blogin aiheena on tarkastella NHL:ää tuotollisen vedonlyönnin näkökulmasta, kuten sen nimikin kertoo.

Vuosi sitten syksyllä kiinnostuin uudelleen vedonlyönnistä, ja siitä kuinka sillä voisi tehdä tuottoa. Loogisin paikka aloittaa oli eniten seuraamani urheilun ammattilaisliiga NHL. Viime NHL-kaudella kokeilin erilaisia kertoimenarviointimalleja. Pystyin pääsemään niiden avulla suurinpiirtein omilleni, mutta niissä oli selkeitä aukkoja. Suurin ongelma oli sarjataulukon ja tuoreimpien ottelutilastojen yliarviointi. Tämä on taatusti tyypillinen virhe monelle harrastelevalle vedonlyöjälle. Voitollisen pelin kivijalka on liigan lainalaisuuksien tunteminen ja sen joukkueiden ja pelaajien huolellinen arviointi. Näihin aionkin perehtyä blogiteksteissäni.

NHL-kauden alkaessa aion julkaista pelivihjeitäni tässä blogissani. Aion myös avata sitä, miten vihjeet ja arvioimani kerroinrajat muodostuvat. Voit käyttää niitä omaksi hyödyksesi kuten haluat, tietenkin omalla vastuullasi. Tavoitteenani on joka tapauksessa tehdä tuottoa ja tämän blogin yksi idea on se, että pystyn seuraamaan omaa toimintaani ja vetojani. Koska vedot ovat kenen tahansa nähtävillä, minun täytyy perustella ja arvioida ne tarkoin.

Tähän mennessä olen kirjoittanut

• kolme kirjoitusta vedonlyönnin perusteista, sillä toivon että blogiin eksyy lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita NHL:stä, mutta eivät välttämättä tiedä vedonlyönnistä tai sen teoriasta,
• voitollisen pelin suunnitelman, jossa on eritelty tärkeimmät asiat kertoimien ja prosenttiarvioiden tekemisestä sekä
• keskustelunavauksen ilmiöstä nimeltä mestaruuskrapula.

Kaikki kommentit, palaute, kysymykset ynnä muut ovat erittäin tervetulleita ja vastaan parhaani mukaan, jos on tarvis.

Lähiaikoina aion kirjoittaa joukkuarviot jokaisesta NHL-joukkueesta. Tavoitteenani on saada viimeinenkin tehtyä viimeistään viikkoa ennen kauden alkua, joka vielä tällä tietoa on 11.10. Tulen siis julkaisemaan näitä arvioita enemmän tai vähemmän säännöllisesti seuraavan kuukauden ajan. Aion myös avata tarkemmin NHL:n sisäisiä voimasuhteita ja kirjoittaa keskustelunavauksia kiinnostavista ilmiöistä. Kuten sanoin, NHL-kauden alettua alan julkaista omia pelivihjeitäni, joilla itse pelaan ja joilla aion päästä tavoitteeseeni: voitolliseksi NHL-vedonlyöjäksi.

Toivon, että viihdyt blogini parissa!

Stay tuned,

eleven / Mikko

P.S. Oikeasta laidasta voit tilata blogini sähköpostiisi. Tilatessasi blogini, en saa tietooni henkilötietojasi tai sähköpostiasi. Blogger/Blogspot-palvelu on Googlen omaisuutta.

Ilmiö: Mestaruuskrapula

Mestaruuskrapula on käsite, joka on varmasti tuttu urheilua seuraaville. Sana tulee ilmi varsinkin syksyisin, kun lehdissä pohjustetaan ja arvioidaan hallitsevan mestarin seuraavan kauden sijoitusta tai mestarin rämpiessä alkukauden otteluissa. Usein rämpiminen jatkuu koko kaudenkin ajan, ja hallitsevat mestarit alittavat kaikki odotukset.

Mestaruuskrapula käsitetään ilmiönä yleensä jonkinlaisena henkisenä jarruna tai motivaatiovajeena suuren saavutuksen jälkeen. Joko vatsa on täynnä tai takki tyhjä rankan kevään jälkeen.

Kauden 2011-12 mestari: LA Kings.

Onko mestaruus oletuksena seuraavan kauden suoritusta heikentävä tekijä?


Onko tällainen "mestaruuskrapula" sitten todellinen ilmiö? Sellainen, jota ei voi selittää muilla asioilla, kuten:

Avainpelaajien kato

NHL:ssä mestaruusjoukkueet ovat varsinkin palkkakaton aikana kärsineet kesän aikana tuntuvia menetyksiä. Esimerkiksi kevään 2010 mestari Chicago menetti kentällisen tärkeitä pelaajiaan vapaina agentteina muihin seuroihin: esimerkiksi Versteeg, Hjalmarsson, Niemi ja Ladd lähtivät parempien sopimusten perässä, eikä Blackhawks yksinkertaisesti pystynyt pitämään mestaruusjoukkuettaan kasassa. Tuloksena Hawks keräsi runkosarjassa 15 pistettä vähemmän kuin edelliskaudella ja putosi ensimmäisellä kierroksella Canucksia vastaan, joka jatkoi tietään aina finaaleihin asti.

Mestaruuden vaatima ylisuorittaminen

Yksi näkemys on, että mestaruuksien ja runkosarjojen voittaminen vaatii tasaisissa ammattilaissarjoissa enemmän tai vähemmän ylisuorittamista, ja siksi mestaruuden uusiminen on harvinaista ja vaikeaa. Monet seuraavalla kaudella otettaan menettäneistä Stanley Cup -mestareista ja -finalisteista ovat olleet yllättäjäjoukkueita, jotka on nähty ylisuorittajina.

Pitkä edelliskausi ja lyhyt harjoitusjakso

Josko mestaruuskrapula ei olisikaan tulosta hyvänolontunteesta tai henkisestä uupumisesta, vaan fyysisestä uupumuksesta, joka kohtaa lyhyen levon ja harjoituskauden saaneen joukkueen mestaruuden jälkeisellä kaudella?

Ikärakenne

Oletetaan, että mestaruuden voittaa keskimäärin joukkue, jonka pelaajat ovat kehityskulullaan uransa huipulla. Tällöin on luontevaa olettaa, että se ei välttämättä jatkossa pysty samanlaisiin saavutuksiin, kun joukkueen kehitys taipuu laskuun.

Mukautuminen
Edelliskauden mestarijoukkue on aina vastus, jota vastaan muut joukkueet pelaavat hieman tarkemmin kuin sattumanvaraista vastustajaa. Pelitapa ja pelaajat on opiskeltu tarkkaan, moni vastustajajoukkueen pelaaja on kenties katsonut playoffien ratkaisupelejä kotonaan. Stanley Cup -voittajajoukkue on usein suunnannäyttäjä, jonka mukaan muut joukkueet muokkaavat pelitapaansa - sekä matkien että heikkouksia etsien.

Kuinka paljon nämä tekijät sitten vaikuttavatkaan, näyttää siltä, että edelliskauden mestarit ja finalistit eivät selviydy seuraavan kauden runkosarjasta yleisesti ottaen yhtä hyvin kuin mestaruutta edeltäneestä.

Seuraavassa taulukossa on listattu mestareiden pistemäärien muutoksia finaalikaudesta seuraavaan kauteen:

Vuosi (n)	Mestari	P (n)	P (n+1)	Erotus
2011	Boston	103	102	-1
2010	Chicago	112	97	-15
2009	Pittsburgh	99	101	2
2008	Detroit	115	112	-3
2007	Anaheim	110	102	-8
2006	Carolina	112	88	-24
Työsulku
2004	Tampa Bay	106	82	-24
2003	New Jersey	108	100	-8
2002	Detroit	116	110	-6
2001	Colorado	118	99	-19
2000	New Jersey	103	111	8
1999	Dallas	114	102	-12
1998	Detroit	103	93	-10
1997	Detroit	94	103	9
1996	Colorado	104	107	3
1995	New Jersey	89	86	-3
				-10 pistettä tai enemmän
*Muutettu 2006->2004: muunnettu keskimäärin 2,24 jaettua pistettä/peli 2 pisteeseen
*Muutettu 48 pelin malli vastaamaan 82 pelin kautta

Keskimääräinen pistemuutos/vuosi 2006-: -8 pistettä

Keskimääräinen pistemuutos/vuosi 1995-2006: -6 pistettä

Selvästi taulukon perusteella vaikuttaisi siltä, että Staney Cup -voittajat syystä tai toisesta pärjäävät mestaruutta seuraavan kauden runkosarjassa huonommin kuin mestaruutta edeltäneessä. SC-voittajien runkosarjapisteiden keskiarvo on 108, ja laskua on tullut seuraavana vuonna noin 8 pistettä, mikä vastaa n. 3 sijan pudotusta konferenssissa.

Jotta kuitenkin pääsisimme "mestaruuskrapula"-ilmiön ytimeen, pitäisi entisiä Stanley Cup -voittajia arvioida

• mestaruuskautta edeltävien asetelmien perusteella,
• mestaruuskauden aikana tapahtuneiden asioiden (loukkaantumiset, hankinnat ym.) perusteella,
• mestaruutta seuraavan kesän hankintojen ja menetysten sekä
• seuraavan kauden aikaisten tapahtumien perusteella

Jos mainitsemani tekijät (erityisesti materiaali) eivät selitä hallitsevien mestarijoukkueiden huonompia suorituksia seuraavalla kaudella, voidaan mestaruuskrapula julistaa tekijäksi joka pitää mainita kautta edeltävissä arvioissa.

Tämä "krapula" voisi mahdollisesti vaikuttaa enemmän tiettyyn aikaan kaudesta, esimerkiksi alkukaudesta jolloin mestaruus on tuoreena muistissa (motivaatio, "vatsa täynnä") tai vaikkapa loppukaudesta (lyhyempi harjoituskausi ja lepo). Voisi kuitenkin kuvitella, että NHL:n pitkähkön kesäloman aikana urheilija pystyisi palautumaan hyvin, vaikka olisi pelannut pitkälle playoffeissa ja lataamaan akkunsa ja motivoitumaan seuraavaan kauteen.

Vielä jää arvoitukseksi, vaikuttaako henkinen "mestaruuskrapula" joukkueen suorituksiin seuraavalla kaudella. Mestarijoukkuetta heikentäviä mahdollisia tekijöitä on lukuisia, ja ne on arvioitava jokaisen entisen mestarin kohdalla erikseen. Jos kausiennustetta tehtäessä mestarijoukkuetta arvioitaessa lätkäistäisiin edelliskauden pistemäärään lukema -8 tai konferenssisijoitukseen -3, mentäisiin yleensä enemmän tai vähemmän metsään.

NHL ja voitollisen pelin alkeet: suunnitelma

Miten sitten vedonlyönnissä ja nimenomaan NHL:ssä kannattaisi lähestyä otteluiden kertoimia ja todennäköisyyksiä. Miten voi suurinpiirtein arvata missä esimerkiksi NHL:n kärkijoukkueisiin kuuluvan Vancouverin kotipelin kerroinraja menisi Columbusta vastaan kauden alkupuolella. Onko 1.50 pelattava? Entä 1.80? 2.10?

Erilaisia kertoimenlaskutapoja on lähes yhtä paljon kuin laskijoita. Itse olen valinnut tähän yhden verrattain suoraviivaisen ja "yksinkertaisen" tavan. Tapani tosin vaatii paljon pohjatyötä, mutta näin lienee asia käytännössä kaikkien vakavasti otettavien laskutapojen suhteen.

Lähtökohta: NHL-joukkueet voidaan karkeasti jakaa viiteen luokkaan:

• A eli kärkijoukkueet: Joukkueet, jotka voittavat selvästi enemmän kuin häviävät ja tekevät selvästi enemmän maaleja kuin päästävät
• B eli ylempi keskikasti/hyvät joukkueet: Voittavat jonkin verran enemmän kuin häviävät, tekevät jonkin verran enemmän maaleja kuin päästävät
• C eli keskikasti: Voittavat ja häviävät suurinpiirtein saman verran, tekevät ja päästävät suurinpiirtein yhtä paljon maaleja
• D eli alempi keskikasti: Häviävät jonkin verran enemmän kuin voittavat, päästävät jonkin verran enemmän kuin tekevät
• E eli pohjasakka/heittopussit: Häviävät selvästi enemmän kuin voittavat, päästävät maaleja selvästi enemmän kuin tekevät

Seuraava vaihe: Otetaan selville luokkien keskinäiset tasoerot

Käytännössä tämä tapahtuu siten, että kaivetaan riittävän suuri otanta ottelutuloksia aikaisemmilta kausilta: jokaisen kauden joukkueet jaetaan näihin viiteen kastiin, ja tarkastellaan kuinka eritasoiset joukkueet pelaavat toisiaan vastaan.

Esimerkiksi: A pelaa kotonaan E:tä vastaan:

• 52% A voittaa
• 23% tasapeli varsinaisella peliajalla
• 25% E voittaa

Tai

B vastaan A:

• 39% B voittaa
• 25% tasapeli
• 36% A voittaa

Otanta kannattaa olla riittävän suuri: ainakin viisi, mielellään kymmenenkin kautta, sillä yksittäiseen luokkaan kuuluu keskimäärin 30 joukkueen NHL:ssä kuusi joukkuetta, jolloin yksittäisen kauden tilastoissa näkyy vielä yksittäisten joukkueiden aiheuttamia "tilastoharhoja".

Joukkueiden arviointi ennen kauden alkua

Kun meillä on kasassa hyvää tilastoa siitä, miten joukkueet pelaavat toisiaan vastaan valitsemassamme sarjassa, seuraava vaihe on arvioida ennen kauden alkua mikä joukkue kuuluu mihinkin luokkaan seuraavalla kaudella. Varsinkin tässä lajin ja sarjan tuntemus korostuu!

• Arvioimme miten joukkueen edellinen kausi päättyi, ja mistä syistä kaudella kävi niin kuin kävi. Ylisuorittiko tai alisuorittiko joukkue? Oliko paljon loukkaantumishuolia, ja oliko tilanne joukkueessa stabiili vai kaoottinen? Oliko edellisen kauden tulos vain yksittäinen oikku, vai pelasiko joukkue pitkälti juuri omalla tasollaan?
• Tarkastellaan mitä joukkueessa on kauden jälkeen tapahtunut: treidit, uudet sopimukset, draftin tulos ja niin edelleen.
• Myös luonnollinen kehitys kannattaa ottaa huomioon: nuori joukkue yleensä parantaa kausien edetessä kun keski-iältään korkeilla joukkueilla on monesti paha tapa alisuorittaa.
• Näiden kaikkien asioiden vaikutus arvioidaan esimerkiksi tulevan kauden voittojen määrässä
• Joukkueen luokka pyritään arvioimaan mahdollisimman tarkasti. Voidaan myös käyttää perässä tarkentavia määrityksiä esim. B+ tai D-
• Joukkueet voidaan rankata parhausjärjestykseen liigan, konferenssin ja divisioonan sisällä ja tehdä oma arvio siitä, miltä sarjataulukko voisi näyttää kauden jälkeen.

Näiden jälkeen meillä onkin valmiina periaatteessa karkeat arviot koko kauden peleihin, kun meillä on arvio kaikkien joukkueiden tasosta, ja siitä kuinka tasoerot näkyvät todennäköisyyksissä!

Koko työ ei kuitenkaan ollut tässä. Arviot ovat vasta karkeita. Vedonlyöjän täytyy olla valmis muuttamaan arviota, jos kauden aikana alkaa näyttää että vaikkapa A-tasolle arvioitu joukkue onkin pelannut 6-3-11-saldolla ensimmäiset 20 peliä, ja vieläpä kotonaan keskimäärin heikkoja joukkueita vastaan! Muutoksien kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, eikä niitä kannata tehdä hätiköidysti ensimmäisten kahden viikon jälkeen sarjan alkamisesta. Kohdattujen vastustajien taso kannattaa ottaa huomioon. Samoin se, onko joukkue pelannut kotonaan vai vieraissa. A-tason joukkueen luokkaan ei kannata tehdä yhtä radikaalia korjausta, jos vastaava rekordi on toteutunut vaikkapa ennakkoonkin vaikealla vieraskiertueella.

Jokaisen pelin kohdalla on myös otettava huomioon sellaisia asioita, kuten joukkueen henkinen vire, motivaatio otteluun, loukkaantumistilanne ja päivän kunto. Näiden vaikutusta ei kannata kuitenkaan liioitella, vaikka usein juuri näistä asioista puhutaan kaikkein eniten ottelun alla. Joukkueen peruskapasiteetti on kuitenkin ylivoimaisesti tärkein tekijä.

Miten ylikertoimet muodostuvat?

Aikaisemmassa kirjoituksessani kirjoitin ylikertoimesta ja odotusarvosta. Saatat pohtia miten voi olla mahdollista, että vedonlyöntitoimistot tarjoavat ylikertoimia, vaikka niillä on valtavat resurssit laskea ja tutkia tarkasti kohteet, jotka he asettavat tarjolle.

Käytännössä ylikerroin muodostuu yleensä joko vedontarjoajan erilaisesta näkemyksestä pelaajaan nähden, ja varsinkin siitä, että enemmistö ylipelaa joitain kohteita, jolloin vedontarjoajan on kannattavinta laskea ylipelatun kohteen kerrointa. Vedontarjoajan tavoite on, että kertoimet kuvastavat mahdollisimman tarkasti sitä, kuinka suuri osa pelaajista pelaa tiettyä kohdetta. Tällöin vedontarjoaja pystyy tekemään tasaista palautusprosentin mukaista tuottoa joka kierroksella ja jokaisessa vetokohteessa.

Vaikka vedontarjoaja olisikin sitä mieltä, että esimerkiksi joukkue "Stadin Kingit" voittaa "Landen Lampaat" 60% todennäköisyydellä, mutta vedonlyöjien pelit menisivät 70-prosenttisesti Stadin Kingeille jopa alikertoimella 1.28, kannattaa vedontarjoajan noudattaa mahdollisimman tarkasti kansan näkemystä. Vedontarjoajan pitää kuitenkin tasapainoilla erilaisten pelaajien näkemysten mukaan. Esimerkiksi jos vedontarjoaja on luvannut tarjota teoreettisen palautusprosentin 90%, on Landen Lampaiden kertoimeksi annettava 3.00, joka on selkeä ylikerroin 40% arviolla. Jos kaikesta pelistä edelleen kuitenkin vain 30% jakautuu joukkueelle Landen Lampaat, ei vedontarjoajaa haittaa vaikka se tarjoaisikin mahdollista ylikerrointa Lehmille. Tällöin vedontarjoaja pääsee "vetämään välistä" 10% pelatuista rahoista voitt kumpi joukkue hyvänsä:

• Pelikohteen vaihto yhteensä 1000 euroa
• Joukkuetta Stadin Kingit on pelattu 700 eurolla, kerroin 1.28
• Jos Kingit voittaa, jaetaan voittoja pelaajille 1.28*700=896 euroa
• Joukkuetta Landen Lampaat on pelattu 300 eurolla, kerroin 3.00
• Jos Lampaat voittaa, jaetaan voittoja pelaajille 3.00*300=900 euroa

Kummassakin tapauksessa vedontarjoaja jää voitolle 100 euroa. Järkipeluri, joka on arvioinut Y:n todennäköisyydeksi 40% saa huikean odotusarvon 1,20, ja jää teoriassa voitolle 20 senttiä jokaista sijottamaansa euroaan kohti jos arvio on tarkka.

Veikkauksen Moniveto on tyyppiesimerkki pelistä, jossa rivien kertoimet
muodostuvat suoraan pelivaihdon mukaan. Voitto-osuus on sen mukainen,
kuinka suuri panoksesi osuus on kaikista voittoriviin pelatuista peleistä.

Ylikertoimet muodostuvat verrattain usein juuri altavastaajille. Miksi sitten näin on? Yksi selitys on puhtaasti psykologinen: useimmat pelaajat eivät välitä juuri lainkaan tai riittävästi kertoimista. He mieluummin pelaavat suosikeita, voittavat usein ja tienaavat "bragging rightseja". Tämä tapa pelata vie kuitenkin ennen pitkää tappiolle. Järkipelurit voittavat harvemmin altavastaajillaan, mutta voittavat voiton todennäköisyyteen verrattuna suhteettoman paljon. Tällöin he jäävät voitolle pitkällä aikavälillä. Altavastaajia pelatessa joutuu myös kestämään pidempiä tappioputkia kuin suosikkeja pelatessa, sekä varianssi eli satunnaisuudesta johtuva vaihtelu on suurempaa.

Ylikerroin ja positiivinen odotusarvo: voitollisen vedonlyönnin edellytykset

Ennenkuin perehdyn blogissani tarkemmin ensi NHL-kauteen liittyvään projektiini, kerron vielä jonkin verran vedonlyöntiin liittyvästä teoriasta. Kaiken voitollisen vedonlyönnin edellytyksenä on se, että lyödään kohdetta, jolla on ylikerroin. Tämä tarkoittaa sitä, että kohteen kerroin (joka on siis todennäköisyyden käänteisluku) on suurempi kuin tapahtuman todennäköisyyden käänteisluvun perusteella saatu kerroin. Klassinen ja helposti ymmärrettävä esimerkki tästä on kolikonheitto: kolikkoa heittäessä tulee aina joko kruuna tai klaava, ja todennäköisyys kruunalle ja klaavalle on yhtä suuri: 50%. Tämän todennäköisyyden (0,5) käänteisluku on 1/0,5=2.00. Tällaista lukemaa kutsutaan vedonlyönnissä tapahtuman rajakertoimeksi. Jos lyöt vetoa kolikonheitosta, sitä ei kannata tehdä ellei kerroin ole vähintään 2.00. Kertoimella 2.00 jäisit teoriassa pitkällä aikavälillä +/- 0 -tulokseen - ei voittoa eikä tappiota. Kertoimella 2.10 jäisit voitolle 0,05 euroa jokaista lyömääsi euroa kohden. Miksi? Koska keskimäärin joka toisella kerralla jäisit voitolle 1,1 euroa ja joka toisella kerralla häviäisit yhden euron: (1,10 €-1,00 €)/2 = 0,05 €. 100 heiton jälkeen olisit keskimäärin voitolla 5 euroa (100*0,05 €=5 €).

Urheiluvedonlyönnissä periaate on käytännössä sama. Tietyn joukkueen todennäköisyyttä voittoon ei voi kuitenkaan mitata tai todistaa mitenkään, ainoastaan arvioida. Jos luotettava arvio on, että jokin joukkue voittaa vaikkapa useammin kuin kerran kahdesta (50+%) tietyn joukkueen, annettu kerroin tälle tapahtumalle on suurempi kuin 2.00, joukkuetta kannattaa pelata.

Teemu ja Saku tuskin miettivät tässä
voiton todennäköisyyttä. Prosentti,
josta pelaajat eniten puhuvat on:
"Giving your 110 per cent".

Seuraavassa keksityssä esimerkkitilanteessa on arvioitu Boston Bruins–Montreal Canadiens -ottelua, jossa Bruins pelaa kotonaan. Bruinsille on annettu kerroin 1.80 eli Bruins on selvä suosikki. Olemme arvioineet Bruinsin kuitenkin vain 45% suosikiksi, eli tarvitsisimme kertoimeksi vähintään 2,22 (eli 1 jaettuna 0,45:llä), jotta voisimme lyödä Bruinsin puolesta. Tasapelin kerroin on 3.90, joka on jo lähellä laskemaamme kerroinrajaa 4.00. Montrealin kerroin on 3.50, joka on siis hieman enemmän kuin laskemamme kerroinraja 3.33! Tällöin Montrealin puolesta kannattaa lyödä vetoa, sillä Montrealilla on ylikerroin.

Toinen yleinen termi vedonlyönnissä on odotusarvo. Odotusarvo kuvaa sitä, kuinka paljon rahaa keskimäärin tietynlainen kohde teoriassa palauttaa pitkällä aikavälillä. Otetaan jälleen esimerkiksi sama kolikonheittotilanne kuin aikaisemmin. Joku on päättänyt antaa sinulle kertoimen 2.10 kruunasta. Tiedät, että todennäköisyys on 0,5 ja kakkosta parempaa kerrointa kannattaa lyödä. Laskimme, että jokaista lyömääsi euroa kohti jäät voitolle keskimäärin 5 senttiä. Lyötyäsi 100 euroa kruunalle samalla kertoimella pitäisi sinun keskimäärin olla voitolla 105 euroa. Tämä on sama asia kuin odotusarvo 1,05. Helpoin tapa laskea odotusarvo on kertoa todennäköisyys (0,5) annetulla kertoimella (2.10) = 1,05. Odotusarvon voi laskea myös esimerkiksi jakamalla annettu kerroin ja kerroinrajalla (2,10/2,00).

Aikaisemman Boston-Montreal-esimerkin vedonlyöntikohteiden odotusarvot.
Montrealia kannattaa lyödä, koska sillä on positiivinen (suurempi kuin 1) odotusarvo.